Tietopaketti: Kypärä moottoripyöräilyyn ja mopoiluun

Kypärä on kaksipyöräisellä liikkuvan tärkein varuste. Millainen on hyvä kypärä mopoiluun tai moottoripyöräilyyn? On ehdottoman tärkeää hankkia ensin hyvä kypärä ja vasta sen jälkeen miettiä, millaiseen ajopeliin rahat riittää vai riittääkö.

Huono kypärä on usein meluisa, ikävä käyttää, heikentää kuljettajan hapensaantia tai estää pään verenkiertoa.

Valitettavan moni meistä on opetellut löytämään hyvän kypärän vasta muutaman hutioston jälkeen. Lue siis nämä viisi kulmakiveä löytääksesi hyvän kypärän!

 

1. Materiaali ja kestävyys

Kypäriä valmistetaan eri materiaaleista. Halvimmat kypärämallit on muovia. Tälläinen kypärä ei kestä esimerkiksi toistuvia iskuja tai liukumista asvaltilla.

Hiukan arvokkaammat kuitukypärät on ehdottomasti paras vaihtoehto. Kuitukuori jakaa törmäyksen energian laajemmalle alueelle ja kypärän sisällä olevien kerrosten tehtäväksi jää pehmentää pään äkillistä liikettä. Kaikkien kuitukypärien toimintaperiaate on sama, joten kuidun materiaalilla ei ole suojaavuuden kannalta suurta merkitystä.

Usein kuulee väitteen, että kypärä särkyy yhdestä kolauksesta. Kypärissä ei ole pintajännitetta, joka rikkoutuisi. Muovikypärässä on kuitenkin mahdollista, että kypärän sisällä olevaan styroxiin tulee esimerkiksi kypärän pudotessa pieniä halkeamia. Halkeama luonnollisesti heikentää kypärän suojaavuutta, mikä halvassa kypärässä ei ole muutoinkaan hyvä. Kypärän sisällä olevia halkeamia on mahdoton havaita.

2. Istuvuus

Kypärän hyvä istuvuus eli sopiva malli on ehto sopivan koon löytämiselle.

Kypärien valmistajien “muoteissa” on eroja, mutta valmistajat tekevät myös eri mallisarjoja eri mallisiin päihin. Ostaessasi kypärää kannattaa käyttää asiantuntevan myyjän apua, jotta löytää sopivan mallin.

Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että jos pehmustepalojen reunat tuntuu päässä epämukavissa kohdissa, malli on huono. Pehmustepalat on hyvissä kypärissä vaihdettavia, joten kypärän painaminen jostain yksittäisestä kohdasta voi olla korjattavissa pehmusteiden vaihdolla pienempiin. Jos sisustan muotoilu tuntuu päähän epäsopivalta, kypärä on huonon mallinen.

Sovittaessa on tärkeää muistaa säätää remmi riittävän kireälle. (Kaksi käyttäjän sormea, juuri ja juuri.) Jos remmiä ei pysty kiristämään riittävästi vaan se tuntuu epämukavalta, malli ei ole käyttäjälle sopiva. Jos remmi painaa kaulaa, remmin kiinnityskulma on käyttäjälle väärä. Painamisen takia kypärää ei saa yrittää kallistella vaan kypärän pitää istua päässä ns. luonnostaan oikein.

Hyvän mallinen kypärä ulottuu käyttäjän leukalinjan alapuolelle ja peittää kallonpohjan pienet nikamat.

 

3. Sopivuus

Sopiva kypärä on päässä napakka. Se ei heilu päässä, eikä putoa edes pää alaspäin.

Kypärän sisusteet antaa käytössä hiukan periksi. Mitä laadukkaampi kypärä, sitä vähäisempää löystyminen on. Tärkeää on, että kypärän väljistyessä pehmusteet vaihdetaan uusiin. Siksi liian pientä kypärää ei pidä ostaa pehmuisteiden löystymistä ajatellen.

Kypärän laittaminen päähän ja poisotto pitää opetella. Jos kypärä menee päähän ilman kikkailua ja lähtee pois helposti, se on liian suuri. Katso kirjoituksen lopusta video kypärän pukemisesta.

Kypärää ei kuulu pitää mopopoikatyyliin päälaella! Se pilaa pehmusteet ja onnistuu vain liian suurella kypärällä!

 

4. Irrotettava sisus

Kypärän alla suosittelen käyttämään alushattua, -huppua tai putkihuivia. Tämä suojaa kypärän sisustaa ja pitää hiukset paremmassa kuosissa. Toki tämä on lähinnä makuasia.

Hyvässä kypärässä on irrotettavat ja vaihdettavat pehmusteet. Vaihtamalla pehmusteita saa kypärän istumaan omaan päähän täydellisesti. Ammattitaitoinen myyjä osaa neuvoa sopivien pehmusteiden valinnassa.

Pehmusteet voi pestä miedossa pesuainevedessä “nyrkkipyykissä”. On parempi pestä pehmusteita useammin kuin joutua käyttämään enemmän pesuainetta. Siksi helposti irtoava sisus on hyvä juttu.

Parhaissa malleissa pehmusteiden irrottamiseen on myös “hätänaru”, mikä helpottaa pelastustilanteessa kypärän poisottoa uhrin päästä.

 

5. Osta kypärä asiantuntijaliikkeestä

Kypäräostoksilla asiaan perehtyneen ammattilaisen opastuksella opit paljon asioita kypäristä. Kannattaa myös käydä sovittamassa useampaa kypärää ennen ostopäätöstä. Ammattilaisen avulla saat sopivan ja hyvän kypärän, josta on hyötyä pitkään ja vältyt hutiostoilta.

Hyvä kypärä on melko hintava hankinta, joten rahalle on syytä saada vastinetta myös palveluna. Ostaessasi kypärän, pyydä myyjää neuvomaan kuinka kypärän säädöt toimivat ja miten visiiri vaihdetaan. Koita visiirin irrottamista ja kiinnittämistä jo kaupassa.

Kannattaa kysyä myös kypärään saatavista lisävarusteista, esimerkiksi vaihtovisiireistä.

 

Tärkeää kypärän ilmastoinnista ja metelistä

Hyvä ilmanvaihto kypärässä auttaa jaksamaan kuumuutta ja on tärkeä kuljettajan hapensaannin eli virkeyden kannalta. Toki meistä moni parantaa omaa virkeyttään eniten tehostamalla hengitystään, mutta huono ilma kypärän sisällä ei asiaa ainakaan auta.

Halvoissa kypärissä ilmastointi on toteutettu yksinkertaisesti tekemällä kypärään aukot otsan ja suun kohdalle ja taakse poistoaukot takaraivolle. Tässä tyylissä veto käy suoraan kuljettajan otsaan ja päähän, mikä aiheuttaa helposti päänsärkyä ja huonovointisuutta. Myöskään hengitysilma ei kulje kypärästä ulos vaan tiivistyy kosteudeksi visiiriin. Visiiri auki ajaminen on aina iso riski silmille.

Hyvä ilmastointi kypärässä on siis ehdottoman tärkeä! Ilmastoinnista parhaan selvyyden saa jälleen ammattitaitoiselta myyjältä. Ilmastointikanavat kun ei näy ulospäin.

Hyvin ilmastoidun kypärän alle voi laittaa viileämmällä ilmalla paksumman alushupun ja sulkea yläkanavan “räppänät”. Mitä paremmin ilmastoitu kypärä on, sitä suurempi on myös kypärän sisällä kulkeva ilmavirta ja melu. Kannattaa siis opetella käyttämään korvatulppia!

 

Turvallisuustunti

  1. Varmistu taloudesta löytyvien kypärien kunnosta. Onko sisusta pesua vailla tai pehmusteet väljistyneet vaihtokuntoon? Yli 10 vuotta vanhat kypärät on syytä uusia.

  2. Onko kypärä muovia vai kuitua? Voit kokeilla erottaa ne äänestä. Kuitukypärän “rapsuttaminen” sormenpäillä kuulostaa enemmän teräksen rapsuttamiselta ja muovikypärä puun rapsuttamiselta. Myös hankintahinta kertoo materiaalista, maksoiko kypärä yli vai alle 300€?

  3. Lapsen ja nuoren kypärän kunto ja laatu on erittäin tärkeää. Kypärän on syytä olla hyvä ja omasta kypärästä on pidettävä huolta. Se on liikenteessä kuljettajan helpoimpia tehtäviä. Jos omasta päästään ei pysty tai uskalla huolehtia, miten voisi kantaa vastuuta mistään muustakaan?

 

Kirjoitus on osa Tietopaketti-blogisarjaa. Jokainen Tietopaketti päättyy aina Turvallisuustuntiin, jonka tavoitteena on liikenneturvallisuuden parantaminen lukijan perheessä.

Tyyppihyväksyntä ja testausmenetelmät

Jos haluat tietää tarkemmin kypärän merkinnöistä, tyyppihyväksynnästä sekä sen laillisuudesta (vain DOT ja E ovat Suomessa tieliikennekäyttöön hyväksyttyjä) ja eri testausmenetelmistä, vieraile Liikenneturvan sivulla.

Psst! Latasithan jo ilmaisen oppaan Miten valitset moottoripyörän – ja löydät sen oikean?

 

Advertisements

Tietopaketti: Heijastin

Suomessa ei varmasti yhdellekään kuljettajalle tarvitse perustella heijastimen tarpeellisuutta. Tämä kirjoitus kokoaa yhteen keskeiset asiat heijastimesta.

 

TLL 42 § Heijastimen käyttö

Jalankulkijan on pimeän aikana tiellä liikkuessaan yleensä käytettävä asianmukaista heijastinta.

Tämä on suora lainaus tieliikennelaista. Se ei jätä juuri selittelyn varaa. Mutta mikä sitten on asianmukainen heijastin?

 

Millainen on hyvä heijastin?

 

Hyvä heijastin on sellainen, joka heijastaa riittävästi valoa takaisin. Silloin se näkyy riittävän kauaksi. Tähän heijastimen koko ja materiaalin heijastavuus eli teho.

 

Heijastimen koko

Heijastimen yhtenäisenä heijastepinnan pinta-alan tulee olla riittävän suuri.

Alle parin sentin heijastepinnat häviää liikenteen “kohinaan” eli heijasteisiin, joita tulee lumesta, vedestä ja muiden ajoneuvojen peileistä tai pelleistä.

 

Heijastavuusteho

Vaikka heijastava pinta olisi iso, se ei näy, jos se ei heijasta. Hyvä esimerkiksi on jotkut urheilukauppojen laukut ja asusteet, joita myydään termillä heijastava.

Heikosti heijastava tuote näkyy lähelle, mutta ei kauas.

 

 

Heijastimen testaaminen kotona:

  • Kuvaa heijastin hämärässä kännykkäkameralla, salamavalo päällä

  • Hyvä heijastin “polttaa” kuvan eli muun ympäriltään – kuva menee pilalle

  • Jos heijastimen muoto on näkyvissä, heijastin ei ole kunnollinen (toki silti parempi kuin ei yhtään mitään)

 

 

 

Heijastimen ikääntyminen ja kuluminen

Heijastimet on muovia. Ne kuluvat ja ikääntyvät, vaikka niitä ei käyttäisi.

Nämä vaikuttavat heijastimen tehoon.

 

Kuluminen

Heijastin heikkenee pesussa ja kuluu hankautuessaan.

  • Lasten takin helmassa oleva heijastin menettää tehoaan pyllymäessä.
  • Kova prismaheijastin naarmuuntuu herkästi ja teho heikkenee naarmuuntuessa nopeasti.
  • Pesukerrat heikentää heijastinta.
  • Yli 60 ° pesulämpötilat voivat pilata heijastimen.

Kestävyys riippuu valmistajasta.

 

Ikääntyminen

Heijastimen käyttöikä on 3-4 vuotta.

Yli 10 vuotta vanha heijastin ei ole enää luotettava, vaikka se olisi myyntipakkauksessaan. Se tulee vaihtaa uuteen.

 

Heijastimen paikka

Heijastin sijoitetaan yleensä kantajan oikealle puolelle. Kannattaa miettiä, mitä pimeässä näkyy, kun näkyvillä on vain heijastimet. Miten saat sen/ne näkymään parhaiten jokaiseen suuntaan ja kerrottua muille, mikä heijastettu asia on.

Ajovalojen korkeus on heijastimelle optimaalinen pitkälle näkymisen kannalta. Toki talviaikaan kannattaa huomioida, että matalla se voi jäädä penkkojen taa.

 

Heijastimen pakolliset merkinnät

Heijastimeksi saa kutsua vain heijastimeksi testattua tuotetta.

Jos siis ostat heijastimeksi hyväksyttyä kangasta ja valmistat siitä itse tuotteen, et voi myydä tuotetta heijastimena.

Heijastimen myyntipakkauksesta pitää löytyä nämä merkinnät:

  • EN 13356 (jalankulkijaheijastin) TAI
  • EN 1150 (näkyvä vaate) TAI
  • EN ISO 20471 (erittäin näkyvä vaate, esim. työvaate)
  • CE-merkintä
  • Tarkastuksen suorittaja
  • Valmistaja
  • Käyttöohjeet

Lue merkinnöistä lisää Työterveyslaitoksen sivulta.

 

“Jalankulkijaheijastin on suomalainen keksintö. Sen keksi pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti 1940– ja 1950-lukujen taitteessa. Hänen poikansa toimitusjohtaja Taisto Lehti mallisuojasi suosituksi tulleen lumihiutaleen muotoisen heijastimen, jonka oli suunnitellut tuotesuunnittelija Kalervo Suomela. Taistosta tuli ajoneuvoheijastimia valmistavan Talmun toimitusjohtaja 1970. [5][6]Talmu toimii nyt osana kansainvälistä ajovalokonsernia nimellä Hella Lighting Finland Oy.[7]– Wikipedia

Katso myös Liikenneturvan heijastinanimaatio!

Lisää tietoa heijastimesta: Liikenneturva.

 

Turvallisuustunti:

  1. Kerää kaikki talouden heijastimet esiin ja kuvaa ne.

  2. Uusi kaikki yli 4 vuotta vanhat ja huonot heijastimet.

  3. Kiinnitä hyvä heijastin jokaiseen kodin ulkotakkiin.

 

Kirjoitus on ensimmäinen osa Tietopaketti-blogisarjaa. Jokainen Tietopaketti päättyy aina Turvallisuustuntiin eli konkreettiseen toimintaohjeeseen, jonka tavoitteena on liikenneturvallisuuden parantaminen lukijan perheessä.