Ajamisen tekniikkaa & taktiikkaa

Moottoripyöräilyssä meiltä kouluttajilta kysytään usein ruosteenpoistokursseja, hätätilanneharjoituksia ja muita ajoharjoituksia. Ajamisen tekniikka puhuttaa ja myy. Tässä kirjoituksessa kerron moottoripyöräilijän ajotaidon toisesta puolesta, ajamisen taktiikasta. Se on vähintään yhtä merkittävä osa turvallista moottoripyöräilyä.

 

Ajamisen tekniikkaa

 

Käsittelytekniikka, eli ajamisen tekniikka on helppo asia keskustella ja toki myös se, mitä ensimmäiseksi uudelta motoristilta vaaditaan. Muutoinhan pyörää ei saa liikkeelle eikä pysähtymään.

Mikä on taitotasollinen käsittelytaidon raja, jonka motoristi tarvitsee pystyäkseen ajamaan liikenteessä turvallisesti?

A-kortin suorittamisen uudet käsittelytehtävät tulivat voimaan 1.4.2018. Jos kysytään tämän muutoksen suunnittelijoilta, tuo raja on hyvin korkea. Niin korkea, että jos se perustuisi faktaan eli onnettomuustilastoihin, meiltä olisi niitetty motoristeja liikenteestä kuin viljaa ja ihan heidän omaa osaamattomuuttaan.

On toki ihan maalaisjärjellä ajateltuna niin, että mitä paremmat käsittelytekniset valmiudet motoristilla on, sitä paremmin hän selviää yllättävistä hätätilanteista. Esimerkiksi jarruttaessa motoristin selviytymismahdollisuudet on paljon paremmat, jos hän saa pyörän pysymään pystyssä.

Me ihmiset kuitenkin olemme pohjimmiltamme eläimiä. Kun kohtaamme vaaran, meihin iskee kuolemanpelko ja me toimimme vaistojemme mukaan. Me kangistumme, pakenemme eli panikoimme tai hyökkäämme eli toimimme.

Valtavalla harjoittelun ja toistojen määrällä voimme ehkä vaikuttaa alkukantaiseen toimintaamme, mutta kuinka usein liikenteessä hätätilanne on sellainen, että voimme siinä tilanteessa tehdä oikeat valinnat muuten kuin hyvällä tuurilla?

Kerron esimerkin autoilusta ja itsestäni. Pidän itseäni kylmäpäisenä toimijana.

Oli kevättalvi 2013. Toitotin ajo-opetuksessa, liukkaan rataharjoittelussa ja silloisilla teoriatunneilla useita kertoja viikossa sitä, miten katse ohjaa toimintaa. “Katse tyhjään tilaan!” Olin ollut edellisenä päivänä radalla, missä oli taas opiskeltu kontrolloitua jarruttamista ja auton hallintaa jarrupainetta säätämällä. 

Lähdin aamulla töihin ja kotitiellä eräs tuttu mutka oli tuiskunnut täyteen lunta. Alla oli jää, vauhtia noin 50 km/h. Mutkassa oli postilaatikko ja muistan komentaneeni itseäni: “Älä tuijota sitä postilaatikkoa!” Sen jälkeen auto lähti heittelehtimään ja tajusin, että niin, sillä jarrupaineellahan sen tosiaan saa kontrolliin.

Oppimani asiat siis auttoivat minua selviytymään tilanteessa, mutta eihän se jälkikäteen ajateltuna kaikesta harjoittelusta huolimatta ihan ohjekirjan mukaan mennyt.

Varmaan jokaisella kokeneella kuljettajalla on vastaavia kokemuksia. Onneksi me kuitenkin tarvitsemme hätätilanneosaamista hyvin, hyvin harvoin. Itse en ole autolla tarvinnut tuon jälkeen kuin kerran, alkuvuodesta 2014 eli viisi vuotta sitten. (Vastaantulija kaistallani.) Moottoripyörällä vain yhden kerran, vuonna 2001. (Hirvi.)

Eli pyörän pystyssä pysymiseen hätäjarrutuksessa varmasti voi vaikuttaa toistuvalla ja tehokkaalla harjoittelulla. Suosittelen silti ABS-jarruja, ihan vain siksi, että olemme ihmisiä.

 

“Taitava kuljettaja voi korjata tilanteen, johon hyvä kuljettaja edes ei joudu.”

 

Ajamisen taktiikkaa

 

Yllä oleva sanonta on liikenneturvallisuuden ammattilaisten lempilapsi.

Ajamisen taktiikka moottoripyöräilyssä on ajamisen suunnittelua niin, että riskit minimoidaan ja niistä syntyvä vaaratilanteet eliminoidaan jo ennen kuin ne syntyvät.

Liikenne on kokonaisuus, jossa erilaisia osasia liikkuu “pelikentällä” tietyllä rytmillä. Kaupungissa liikennevalot katkovat tätä rytmiä ja rakentavat sitä. Tietyt osaset eli tienkäyttäjät liikkuvat suhteellisen tasaisesti tässä rytmissä, toiset osaset taas siitä hyvinkin poiketen, mutta valojen rytmi palauttaa heidät aina liikennevirran sykkeeseen.

Käytän kuljettajien jatkokoulutuksessa usein termiä pelisilmä. Hyvä pelisilmä on sitä, että hahmottaa tämän kokonaisuuden liikkeen. Kuten pelaaja kentällä – missä on oman joukkueen pelaajat, missä vastustajat, missä pallo ja miten kuvio etenee eli mitä seuraavaksi tapahtuu. Miten minä asemoidun tähän “peliin”.

Ajamisen taktiikka on sitä, että kuljettaja osaa sovittaa oman liikkumisensa tähän kokonaisuuteen niin, että tyhjä tila ympärillä säilyy. Kolarihan ovat sitä, että tila ympärillä loppuu. Jos kuljettaja saa tilan ympärillään säilymään, kolaria ei voi syntyä.

Esimerkkinä käytännön liikennetilanteesta käy vaikkapa ajolinja. Moni motoristi tiedostaa ajolinjan ja sen merkityksen ja meiltä ammattilaisilta usein kysytäänkin, missä moottoripyörän paras paikka kaistalla on. Siihen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä vastausta. Paras paikka liikennevirrassa on siinä, mistä näyt kaikille ja ympärilläsi on tilaa. Eli ei se ajolinja vaan sijoittumisesi liikennevirrassa niin, että et jää muiden katveisiin tai huku varjoihin. Jos joku uhkaa vähentää tilaasi jostain suunnasta, sovita nopeutesi ja sijaintisi niin, että saat säilytettyä tilasi.

Motoristi tarvitsee liikenteessä molempia, sekä taktiikkaa että tekniikkaa. Mitä enemmän molempia on, sitä turvallisempi kuljettaja motoristi on. Mutta on olemassa myös mahdollisuus kompensoida toisella osa-alueella toista.

 

Ajamisen taktiikka ei ole vain motoristien asia vaan kaikkien tienkäyttäjäryhmien. Voit harjoitella ajamisen taktiikkaa siis myös talvella autoillessasi.

 

Ennakointi, ennakoiva ajotapa ja muut termit

 

Haluan eritellä ajamisen taktiikan omaksi termikseen, irrottaa sen ennakoivasta ajotavasta ja ennakoinnista. Tämä siitä syystä, että ennakoiva ajotapa usein mielletään taloudellisen ajotavan kanssa samaksi asiaksi.

Motoristin ajamisen taktiikka voi olla joskus hyvinkin eri asia kuin ennakoiva ajotapa, katsantokannasta riippuen.

Ennakointi taas sanana pitää sisällään kaiken valmistelevan tekemisen. Se niputtaa yhteen myös ajamisen tekniikan ja taktiikan. Ennakoinnissa on kaksi osaa, ennakointi ennen ajoa ja ajon aikana. Esimerkiksi se, että luet nyt tätä tekstiä ja olet peilannut sitä ajatuksissasi omaan ajamiseesi on ennakointia.

 


 

Kirjoittaja Niina Kansikas on lapsesta asti kipinöinyt moottoripyöristä, ajanut moottoripyörällä vuodesta 2000 ja valmistunut mp-kouluttajaksi 2010. 

Tilaa Niinan tekemä, täysin maksuton 3-osainen minikurssi moottoripyöräilystä tästä >>

 

 

Advertisements

Mikä on hyvä ensimmäiseksi moottoripyöräksi

Ensimmäinen moottoripyörä ja hyvä moottoripyörä harjoitteluun on lähes jokaista motoristia puhuttava kysymys. Siihen pyydetään mielipiteitä keskustelupalstoilla ja siitä kysytään meiltä ammattilaisilta.

Hyvän ensipyörän valintaan on muutama tärkeä kriteeri:

 

1. Pyörän pitää miellyttää sen kuljettajaa

Kukaan muu ei voi valita kuljettajalle sopivaa ja hyvää pyörää kuin kuljettaja itse. Pyörän pitää olla sopiva mittasuhteiltaan ja säädöiltään, jotta se tuntuu hyvältä.

Jos uuden motoristin sydän läpättää kyykkypyörille, ei Harley Davidson ehkä ole paras valinta. (Eri mallisten pyörien ajaminen myös hiukan poikkeaa toisistaan.) Jos pyörä jo valmiiksi kiukuttaa, se ei ehkä ole ollut paras valinta.

Moottoripyörää pitää kunnioittaa, mutta se ei saa pelottaa. On tärkeää, että oma prätkä inspiroi ja innostaa ajamaan, siitä pitää voida iloita ja olla ylpeä.

 

2. Pyörän pitää olla sopivan kokoinen kuljettajalleen

Liian korkea ja suuri tai liian matala ja pieni pyörä on epämukava ja turvaton ajettava. Siihen, mikä hyvä ajoasento on ja mikä on liian korkea tai matala, voi antaa vastauksen vain kuljettaja itse. Tämä on myös pyörän mallista riippuva asia.

Pyörän paino on sidoksissa moneen asiaan sen käytössä ja ajettavuudessa. Pelkkä painotieto ei kuitenkaan ole koko totuus vaan esimerkiksi painopiste, pyörän fyysinen koko ja mittasuhteet vaikuttaa asiaan paljon.

Säätämällä pyörän kuljettajalle sopivaksi, saa vaikutettua moneen asiaan mittasuhteissa ja ajettavuudessa. Kuljettajan pituus päälaesta maahan ei siis ole kovinkaan merkittävä kriteeri pyörän valinnassa.

 

3. Pyörä käytön mukaan

Moottoripyöräilyn hienous on sen monipuolisuus. Lajin eri muodot tukee toisiaan ja kuljettajan ajotaidon kehittymistä. Kuitenkin pyörä kannattaa valita sen mukaan, missä aikoo ajaa, miten pitkiä matkoja ja mitä muuta haluaa moottoripyöränsä ympärillä puuhata. Näin harrastaminen on mukavampaa.

Perusmallin pyörä on siinä mielessä hyvä valinta, että sillä “pääsee kaikkialle” eli voi kokeilla lajia monissa muodoissa. Seuraavaa pyörää hankkiessa tietää jo, mikä on se oma juttu.

 

4. Tekniikalla on väliä

Moottoripyöristä puhuttaessa moottorin kuutiotilavuus tulee esiin todella usein. Itse asiassa suhteettoman usein siihen verrattuna, mitä kaikkea puhuttavaa voisi olla.

Esimerkiksi sylinterien määrä ja moottorinohjaus on ajettavuuden kannalta hyvinkin merkittäviä asioita.

Turvalaitteiden, kuten ABS-jarrujen ja luistoneston merkitystä ei voi ylikorostaa. Uhkaavassa ja yllättävässä tilanteessa meistä kenenkään toiminta ei ole 100 % ennustettavissa. Motoristilla sujuu aina paremmin silloin, kun kumipuoli pysyy alaspäin.

 

5. Jokaista pyörää ajetaan eri tavoin

Jokaista pyörää ajetaan, siirrellään ja käytetään eri tavoin. Kaikki moottoripyörät on yksilöitä eikä kahta samanlaista ole. Toki ajamisen perusperiaatteet ja fysiikan lait on samat.

Pyörää valitessa on hyvä muistaa, että turvallisen moottoripyöräilyn avain on kuljettaja.

 

Lue lisää aiheesta:

Toivon, että sait tästä kirjoituksesta paljon ajateltavaa moottoripyörän valintaan. Koska aihe on laaja, olen kirjoittanut siitä oppaan. Kerron oppaassa tarkemmin tässä kirjoituksessa esiin tulleista asioista, mm. pyörän säätämisestä, mittasuhteiden vaikutuksesta ja moottorin tyypin merkityksestä.

Lataa se täältä:

Miten valitset moottoripyörän – ja löydät sen oikean

Tämän linkin kautta opas on täysin ilmainen. Mukavia lukuhetkiä!

Tietopaketti: Heijastin

Suomessa ei varmasti yhdellekään kuljettajalle tarvitse perustella heijastimen tarpeellisuutta. Tämä kirjoitus kokoaa yhteen keskeiset asiat heijastimesta.

 

TLL 42 § Heijastimen käyttö

Jalankulkijan on pimeän aikana tiellä liikkuessaan yleensä käytettävä asianmukaista heijastinta.

Tämä on suora lainaus tieliikennelaista. Se ei jätä juuri selittelyn varaa. Mutta mikä sitten on asianmukainen heijastin?

 

Millainen on hyvä heijastin?

 

Hyvä heijastin on sellainen, joka heijastaa riittävästi valoa takaisin. Silloin se näkyy riittävän kauaksi. Tähän heijastimen koko ja materiaalin heijastavuus eli teho.

 

Heijastimen koko

Heijastimen yhtenäisenä heijastepinnan pinta-alan tulee olla riittävän suuri.

Alle parin sentin heijastepinnat häviää liikenteen “kohinaan” eli heijasteisiin, joita tulee lumesta, vedestä ja muiden ajoneuvojen peileistä tai pelleistä.

 

Heijastavuusteho

Vaikka heijastava pinta olisi iso, se ei näy, jos se ei heijasta. Hyvä esimerkiksi on jotkut urheilukauppojen laukut ja asusteet, joita myydään termillä heijastava.

Heikosti heijastava tuote näkyy lähelle, mutta ei kauas.

 

 

Heijastimen testaaminen kotona:

  • Kuvaa heijastin hämärässä kännykkäkameralla, salamavalo päällä

  • Hyvä heijastin “polttaa” kuvan eli muun ympäriltään – kuva menee pilalle

  • Jos heijastimen muoto on näkyvissä, heijastin ei ole kunnollinen (toki silti parempi kuin ei yhtään mitään)

 

 

 

Heijastimen ikääntyminen ja kuluminen

Heijastimet on muovia. Ne kuluvat ja ikääntyvät, vaikka niitä ei käyttäisi.

Nämä vaikuttavat heijastimen tehoon.

 

Kuluminen

Heijastin heikkenee pesussa ja kuluu hankautuessaan.

  • Lasten takin helmassa oleva heijastin menettää tehoaan pyllymäessä.
  • Kova prismaheijastin naarmuuntuu herkästi ja teho heikkenee naarmuuntuessa nopeasti.
  • Pesukerrat heikentää heijastinta.
  • Yli 60 ° pesulämpötilat voivat pilata heijastimen.

Kestävyys riippuu valmistajasta.

 

Ikääntyminen

Heijastimen käyttöikä on 3-4 vuotta.

Yli 10 vuotta vanha heijastin ei ole enää luotettava, vaikka se olisi myyntipakkauksessaan. Se tulee vaihtaa uuteen.

 

Heijastimen paikka

Heijastin sijoitetaan yleensä kantajan oikealle puolelle. Kannattaa miettiä, mitä pimeässä näkyy, kun näkyvillä on vain heijastimet. Miten saat sen/ne näkymään parhaiten jokaiseen suuntaan ja kerrottua muille, mikä heijastettu asia on.

Ajovalojen korkeus on heijastimelle optimaalinen pitkälle näkymisen kannalta. Toki talviaikaan kannattaa huomioida, että matalla se voi jäädä penkkojen taa.

 

Heijastimen pakolliset merkinnät

Heijastimeksi saa kutsua vain heijastimeksi testattua tuotetta.

Jos siis ostat heijastimeksi hyväksyttyä kangasta ja valmistat siitä itse tuotteen, et voi myydä tuotetta heijastimena.

Heijastimen myyntipakkauksesta pitää löytyä nämä merkinnät:

  • EN 13356 (jalankulkijaheijastin) TAI
  • EN 1150 (näkyvä vaate) TAI
  • EN ISO 20471 (erittäin näkyvä vaate, esim. työvaate)
  • CE-merkintä
  • Tarkastuksen suorittaja
  • Valmistaja
  • Käyttöohjeet

Lue merkinnöistä lisää Työterveyslaitoksen sivulta.

 

“Jalankulkijaheijastin on suomalainen keksintö. Sen keksi pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti 1940– ja 1950-lukujen taitteessa. Hänen poikansa toimitusjohtaja Taisto Lehti mallisuojasi suosituksi tulleen lumihiutaleen muotoisen heijastimen, jonka oli suunnitellut tuotesuunnittelija Kalervo Suomela. Taistosta tuli ajoneuvoheijastimia valmistavan Talmun toimitusjohtaja 1970. [5][6]Talmu toimii nyt osana kansainvälistä ajovalokonsernia nimellä Hella Lighting Finland Oy.[7]– Wikipedia

Katso myös Liikenneturvan heijastinanimaatio!

Lisää tietoa heijastimesta: Liikenneturva.

 

Turvallisuustunti:

  1. Kerää kaikki talouden heijastimet esiin ja kuvaa ne.

  2. Uusi kaikki yli 4 vuotta vanhat ja huonot heijastimet.

  3. Kiinnitä hyvä heijastin jokaiseen kodin ulkotakkiin.

 

Kirjoitus on ensimmäinen osa Tietopaketti-blogisarjaa. Jokainen Tietopaketti päättyy aina Turvallisuustuntiin eli konkreettiseen toimintaohjeeseen, jonka tavoitteena on liikenneturvallisuuden parantaminen lukijan perheessä.